tiistai 25. heinäkuuta 2017

Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakassa

Tulevan syksyn Jurmon reissua odotellessa katselin vanhoja valokuvia ja tunnelmoin muutaman vuoden takaista matkaa Bengtskärin majakalle, Turun saaristoon. Lapset olivat tuolloin 1- ja 5-vuotiaita. Bengtskär teki 5-vuotiaaseenkin niin ison vaikutuksen, että seuraavana jouluna mummu sai leipoa piparkakkutalon sijaan piparkakkumajakan ja nimenomaan Bengtskärin majakan. Edelleen, kolme vuotta myöhemmin, poika muistelee saarta ja oppaan kertomuksia majakan historiasta.

Bengtskärin majakka

Bengtskäriin pääsee vuorolaivoilla Kasnäsistä, Hangosta ja Turusta. Me valitsimme Kasnäsista Rosalan kautta kulkevan reitin. Matkan hintaan sisältyi menomatkalla lounas Rosalassa ja tutustuminen viikinkikeskukseen. Ajoimme Kemiönsaarelle jo edellisenä päivänä ja yövyimme Taalintehtaan leirintäalueella vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Kasnäsista. Muita yöpyjiä paikalla ei kesäkuun arkipäivänä ollut.

Matka Rosalaan kesti puoli tuntia ja Rosalasta Bengtskäriin kolme varttia. 5-vuotiaalle riitti veneen peräaaltojen katselu ja taaperokin jaksoi ihmetellä uutta paikkaa, ihmisiä ja maisemia. Paluumatkan 1-vuotias nukkui tyytyväisenä kantorepussa, joten venematkat sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka etukäteen olikin epäilyttänyt matka pienehkössä laivassa liikkuvaisen ja kiipeilevän lapsen kanssa.

Bengtskär


Bengtskär ei ole kovin iso, mutta siellä riittää lapsille kallionkoloja ja lammikoita tutkittaviksi ja kiviä kiipeltäviksi. Majakan sisällä on museo, kappeli, entisöity majakanvartijan asunto, kahvila sekä muutama hotellihuone. Majakan huipulta aukeavat näkymät kauas merelle ja toisaalta myös itse luodolle. Meri näyttäytyy ylhäältä katsoen aivan erilaisena kuin rannalla seisten.




Saarella oli paljon päiväristeilyllä olevia tai omalla veneellä liikkuvia. Tämän kesän majoituskalenterikin näyttää aika täydeltä, mutta jostain syystä me olimme tuolloin kolme vuotta sitten juhannuksen jälkeisellä viikolla saaren ainoat yöpyjät henkilökuntaa lukuun ottamatta. Kun päiväkävijät olivat lähteneet, alkoivat parhaat hetken saarella. Söimme hyvin, kuljimme ulkona ja saunoimme vanhassa tunnelmallisessa saunassa.

Bengtskärin saunaJos vain suinkin mahdollista, niin kannattaa jäädä Bengtskäriin yöksi. Niinä illan ja aamupäivän tunteina jolloin olimme saarella melkein yksin, imin itseeni meren tuoksua ja paikan tunnelmaa. Salaa toivoin, että nousisi myrksy joka estäisi risteilylaivojen kulun ja pakottaisi meidät jäämään saareen useammaksi päiväksi.


Suurin osa tämän postauksen kuvista on mieheni ottamia. Itse juoksin taaperon perässä ja auringonlaskun aikaan olin jo unessa.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Peikonkierros Alajärven Pyhävuorella

Pari tuntia aikaa Vimpelissä, jotain tekemistä pitäisi keksiä itselle ja 4-vuotiaalle. Poikaa harmitti kovasti ettei päässyt isoveljen kanssa katsomaan pesäpalloa. Olin kuitenkin sitä mieltä, että aamupäivän autossa istunut lapsi ei jaksaisi kovin montaa minuuttia katsomossa olla paikallaan. Kylmät nakit, dominokeksit ja muumilimsa tekivät onneksi tehtävänsä ja mieli oli parempi kun astuimme ulos autosta Pyhävuoren laella.

Pyhävuori, Alajärvi


Pyhävuori nousee 148 metrin korkeuteen Lappajärven kaakkoispuolella. Lappajärvi on Suomen suurin meteoriittikraateri ja Pyhävuori on osa sen reunavallia. Pyhävuori sijaitsee Alajärven kunnan alueella. Kunnan sivuilta löytyy kartta parkkipaikan sijainnista ja lista alueella kulkevista reiteistä.

Opastus tieltä 7421 Pyhävuorelle on jokseenkin huomaamaton. Kapean metsäautotien päässä odottaa kuitenkin pieni parkkipaikka ja hyvin merkityt polut. Alueella on tulenteko kielletty, mistä muistutetaan useamman kyltin voimin.

Pyhävuori, Alajärvi


Kilometrin pituinen Peikonkierros kannattaa ehdottomasti kiertää vastapäivään, kuten kyltti ohjaa. Näin parhaat palat jäävät reitin loppuun. Me kuitenkin painelimme suoraan mäen päälle, entisen palovartijan tornin viereen ja läksimme sitten vasta polulle. Palovartijan torni on yhä pystyssä, mutta on huonokuntoinen ja ensimmäisen osan portaat onkin poistettu kiipeämisen estämiseksi.

Tornin läheltä lähdimme kulkemaan mäkeä alaspäin upeassa lohkareikossa. Lohkareiden väliin oli rakennettu useita portaita kulkua helpottamaan. Vilkkaan 4-vuotiaan kanssa sai kuitenkin oikeasti olla tarkkana, sen verran isoja pudotuksia lohkareiden väleissä oli ("äiti, miksei tuosta voi hypätä?")

Pyhävuori, Alajärvi


Rinteestä löytyi kivistä ladottu asumus, jossa erakko Jaakko Reipakka on pitänyt majaansa sata vuotta sitten. Kivimajaa olisi ollut mielenkiintoista tutkia, mutta ärhäkkä kimalainen ajoi meidät jatkamaan matkaa.
Jaakko Reipakan asumus, Pyhävuori, AlajärviPyhävuori, Alajärvi

Loppukierros kulki tasaisemmilla kalliolla, joilla myös muurahaiset viihtyivät. Ne myös puolustivat reviiriään aika kipakasti, sandaalit jalassa ei paljon taukoja tehnyt mieli pitää. Paremmilla varusteilla ja paremmalla ajalla alueella olisi viihtynyt pidempäänkin.

Pyhävuori, Alajärvi



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lauhanvuorella Kivijadalta kohti Spitaalijärveä

Alkukesän piipahdus Lauhanvuoren näkötornissa herätti uteliaisuuden pientä Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaa kansallispuistoa kohtaan. Varsinkin Kivijadaksi kutsuttu suuri muinaiskivirannikko kiinnosti. Jääkauden jälkeisiä muinaisrantoja on Espoossakin useita, mutta ei yhtään niin isoa kuin Lauhanvuorella. Niinpä kesäloman koittaessa palasimme alueelle uudestaan.

Kivijata, Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuoren kansallispuistossa on kolme lapsiperheellekin sopivan pituista rengasreittiä, joista kaksi on aivan uusia, tänä vuonna avattuja. Tahtoo retkelle -blogia lueskeltuani valitsin meille kuitenkin Kivijadalta Spitaalijärvelle kulkevan, noin 4.5 kilometrin pituisen polun. Toinen uusista rengasreiteistä, Pirunkierros, olisi myös lähtenyt Kivijadalta ja kiertänyt sen ympäristössä. Uusi reitti oli merkitty punaisin nauhoin, ja näytti vielä kovin vähän kuljetulta (kuva alla).

Pirunkierros, Lauhanvuori, Isojoki

Ajoimme siis ensin ihailemaan Kivijataa. Kuopus tosin nukahti autoon kymmenen minuuttia ennen perillepääsyä, joten häneltä jäi tämä hienous tällä kertaa tutkimatta. Lisäksi kuopuksen sukat, jotka olin pakannut mukaan, olivat takakontissa kastuneet juomapullosta valuneesta vedestä. Ei siis mennyt ihan putkeen retken aloitus. Kuopuksen nukkuessa mies kävi ensin kävelemässä Kivijadan ympäristössä. Itse kivikossahan ei lumettomaan aikaan saa kulkea kuin sen poikki rakennettua puista kulkuväylää myöten.

Tämän jälkeen minä lähdin esikoisen kanssa kulkemaan Spitaalijärveä päin. Mies taas ajoi kuopuksen kanssa Spitaalijärven parkkipaikalle, josta he lähtivät lapsen herättyä kävelemään meitä vastaan. Näin mieskin näki reitin parhaat palat, eli Kivijadan, luomat eli purot sekä yhdessä puroista olevan lähteen. Näin vältyttiin myös osittain viime aikoina tutuksi tulleesta "kuka saa kulkea ensimmäisenä" -taistelusta.

Lauhanvuori, Isojoki

Kivijadan jälkeen polku kulki tasaisena ja suorana mäntykankaalla. Polun ympäristössä näkyi jonkun verran reitin kunnostuksen aiheuttamia jälkiä. Oma mieli oli vielä aika rauhaton. Kävi jopa mielessä, että eipä tämä nyt niin kummoiselta paikalta vaikuta, olisi ehkä vaan pitänyt jäädä mökille mököttämään. Esikoinen jutteli kuitenkin iloisesti tietämättömänä äidin mietteistä ja matka taittui helposti. Mäntykankaan jälkeen maasto muuttui suoksi ja ensimmäisen kämmekän nähtyäni suustani pääsi jo ihastuksen huokaus.

Lauhanvuori, Isojoki

Yhtäkkiä ympärillämme oli upea vehreys, olimme saapuneet purojen vierellä kulkevalle osuudelle. Aurinkokin oli tullut esiin ja sai kaikki vihreän sävyt hehkumaan. Jonkin aikaa puronvartta kuljettuamme toinen puoli seurueestamme juoksikin jo meitä vastaan. Söimme yhdessä eväitä ja jatkoimme kohti Spitaalijärveä kauniissa suo- ja puromaastossa.

Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuori, Isojoki





Viimeisellä pätkällä esikoisen jalka lipesi pitkospuulta ja lenkkari oli suossa. Poika oli kuulemma miettinyt, että kumpparit olisivat paremmat retkikengät, mutta kun äiti oli käskenyt laittamaan lenkkarit… itselläni oli tietysti kalvokengät jalassa. Märällä kengällä ei mitenkään voi kävellä, joten sorastetut pätkät menivät sitten äidin reppuselässä. Tästä johtuen myös itse Spitaalijärvi jäi näkemättä, kaarsimme lyhintä reittiä parkkipaikalle. Onneksi varsinainen nousu Lauhanvuoren päälle alkaa vasta Spitaalijärven jälkeen. Hengästyneenä autolle päästyä kuitenkin tajusin, että metsäpolulla mieli oli jälleen kerran rauhoittunut täysin.

Lauhanvuori, Isojoki

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesäloma alkoi Lonnan saunasta

Perjantai-iltapäivällä istuin ystävän kanssa laivassa, kauppatorilta ostettu mansikkarasia sylissä. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi ympärillä. Kesän viimeinen työpäivä oli takana, loma edessä. Ei tuntunut oikein miltään. Ei perjantailta, ei arkipäivältä, ei lomalta. Repussa oli pyyhe ja uikkarit, suuntana pieni Lonnan saari Helsingin edustalla, Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä. 

Lonna, Helsinki


Lonna, vanha miinanraivaussaari avattiin yleisölle jo muutama vuosi sitten, mutta tänä kesänä sinne tuli itseäni kiinnostava palvelu eli yleinen sauna. Saunan lisäksi saarelta löytyy vohvelikahvila, ravintola sekä vuokrattavat juhlatilat. JT-linesin alus kuljettaa saarelle Kauppatorilta vajaassa kymmenessä minuutissa. Saarelta löytyy myös vierasvenelaituri omalla veneellä kulkeville.

Lonna, Helsinki




Olin varannut saunan kello neljäksi. Saunaan voi mennä myös ilman etukäteisvarausta, mutta sinne otetaan kerralla vain rajattu määrä saunojia, joten varaamalla säästyy mahdolliselta pettymykseltä. Vohvelibaarin tiskiltä saimme kauniit saunakorit, joista löytyi laudeliina ja muki. Sen jälkeen opas johdatti meidät uutuuttaan tuoksuvalle saunarakennukselle. Vohvelibaarista olisi voinut myös ostaa juomia mukaan saunalle, muttta tällä kertaa tyydyimme raikkaaseen veteen.

Lonna, Helsinki

Lonna, Helsinki
Pukuhuonetilat olivat hieman ahtaat, lisää tiloja on ilmeisesti luvassa seuraavalle kesäkaudelle. Itse saunaan astuessa suusta pääsi ihastuksen huokaus, niin kaunista siellä oli. Saunassa oli mukava tasainen lämpö joka paikassa ja kiukaasta lähti hyvät löylyt. Pesutilat olivat lattiatasossa, lauteiden alla. Lauteet sijaitsivat parvella ja lauteilta avautui näköala merelle. Ikkunan editse lipuivat isot risteilylaivat.

Lonna, Helsinki



Suurten laivojen aiheuttamien aaltojen takia saunalla ei ole laituria eikä hiekkarantaa. Uimaan kyllä pääsee, mutta uintitossut ovat ehdottoman suositeltavat. Ilman niitä pohjan isojen pyöreiden kivien päällä kahlaaminen olisi varmasti ollut aika ikävää.

Lonna, Helsinki

Saunomisen jälkeen nautimme vohvelibaarin antimista. Itse baarissa oli aika rasvainen tuoksu, mutta yläkerran ravintolan edesssä oli ulkopöytiä, jotka olivat myös vohvelibaarin käytössä. Paikka oli nytkin kaunis, mutta voin vain kuvitella miten tunnelmallista täällä on pimeänä, mutta lämpimänä elokuisena iltana.

Jaoimme puoliksi lohi- ja raparperivohvelin, näin kummankaan ei tarvinnut päättää haluaako suolaista vai makeaa. Ehdottomasti hyvä valinta. Lohivohveli oli hyvä, mutta raparperihillo oli suussasulavaa. Vohveleihin täydellisesti sopiva valkoviini kruunasi aterian. Alkoi jo olla lomafiilis.

Lonna, Helsinki





perjantai 30. kesäkuuta 2017

Meloen auringolaskusta auringonnousuun

Vaaleanpunainen horisontti, lokkien huudot, joutsenen siiveniskut tyyntä vedenpintaa vasten. Hiljalleen hiipivä hämärä ja sormet kohmettava viileys sekä yhtäkkinen kirkkaus ja lämpö auringon taas noustessa horisontin yläpuolelle. Aistien avautuminen tuoksuille ja äänille, kun moottorien häly ja ihmisten äänet ovat hiljenneet. Näistä on kesäyön melonta tehty.

Pentala, Suvisaaristo, Espoo

Yhdentoista aikaan illalla saavuimme Kirkkonummella sijaitsevan Espoon kaupungin ulkoilualueen, Väransbyn portille. Paikalla olleen kyltin mukaan portti on suljettuna klo 22-06. Lisäksi kyltissä kerrottiin portin avausmaksun olevan 10€. Portti oli kuitenkin auki, joten ajoimme sisään silläkin uhalla että joku kävisi sen sulkemassa sillä aikaa kun puramme tavaroita rantaan. Onneksi portti oli auki vielä kun mies lähti ajamaan takaisin kotiin.

Väransbyn ulkoilualueesta on todella hankala löytää tietoa. Minulle ei ollut tullut kuitenkaan mieleenkään, ettei sinne pääsisi yöllä ajamaan. Ilmeisesti portin sulkeminen johtuu siitä, että asuntovaunualue halutaan rauhoittaa yöksi. Ajoimme leirintäalueen ohi hiekkatietä eteenpäin kunnes puomi katkaisi tien. Juuri ennen puomia olikin hyvä paikka laskea kajakki vesille. 

Väransby, Kirkkonummi
Aurinko oli ollut horisontin takana puolisen tuntia siinä vaiheessa kun pääsin vesille. Ihan auringonlaskuun en siis ehtinyt. Sen sijaan kuunsirppi näkyi taivaalla meloessani Hirsalan saarten ja Porkkalanniemen välistä koilliseen. Nuotion savu nousi rannasta, joku muukin oli vielä valveilla. Lokit huusivat pienillä luodoilla kuin sanoakseen: "Mitä sinä täällä teet, tämä yö on meidän."

Väransby, Kirkkonummi




Yön hämärässä ympäröivistä saarista erotti kauempaa vain isot linjat. Pieniä lahtia ja niemiä ei mitenkään pystynyt hahmottamaan. Hämmentävää kyllä, tämä oikeastaan helpotti suunnistamista. Kartta ja maisema tuntuivat täsmäävän paljon paremmin kuin päiväsaikaan. Sen verran pimeää oli, että otsalamppu oli tarpeen karttaa tutkiessa. Saarten rannoilla välkkyi siellä täällä mökkien pihavaloja sekä valaistuja ikkunoita. Suurin osa asumuksista oli kuitenkin pimeinä. Saatoin kuvitella melovani jossain muualla kuin tiheään rakennetussa Kirkkonummen ja Espoon saaristossa.

Kajakki lipui kevyesti eteenpäin lähes tyynessä vedessä. Niinpä päätin pidentää reittiä alkuperäisestä suunnitelmasta ja lähdin kiertämään Medvastön saarta. Medvastö on molemmista päistään melkein kiinni mantereessa. Saaren mantereesta erottavien salmien veneväylät oli onneksi hyvin merkitty, niihin oli helppo osua pimeässäkin. Hieman aavemaiselta kyllä tuntui meloa eteläpään Blindsundissa hiljaisen, valonheittimillä valaistun sataman ohi, aivan laiturissa uinuvien veneiden vierestä. Kuvissa alla Blindsundin siltä sekä näkymä pohjoisen Medvastösundin päästä kohti Espoonlahtea. Meloin ulos Medvastö-salmesta puoli kahden aikaan eli juuri yön pimeimpänä hetkenä.


Medvästsundet, Espoo

Reilun kahden ja puolen tunnin melonnan jälkeen pysähdyin tauolle Pentalan uimarannalle. Pentalankin rannoista suuri osa on yksityisomistuksessa, mutta kaakkoisosan upea hiekkaranta sekä saaren keskiosat ovat kaupungin omistamia ulkoilu- ja luonnonsuojealueita. Pentalan erikoisuus on saaressa sijaitsevassa järvessä sijaitseva saari. Tällä hetkellä Pentalaan päästäkseen tarvitsee oman veneen. Espoon kaupunki suunnittelee kuitenkin avaavansa Pentalaan saaristomuseon kesällä 2018 ja sitä myötä saaressa alkaa ilmeisesti pysähtyä myös yhteysvene. Itseä hieman mietityttää miten saaren herkkä luonto kestää lisääntyvän retkeilijämäärän.

Pentalassa ei saa leiriytyä, joten ei ollut vaaraa että olisin säikäyttänyt jonkun pahaa-aavistamattoman telttailijan yöllisellä rantautumisellani. Meloessa oli ollut lämmin, mutta heti kajakista noustua meinasi tulla vilu. Kävi mielessä, että termospullollinen lämmintä kaakaota olisi ehkä ollut parempi retkieväs kuin tuoreet mansikat, joita olin päivän lämmössä tullut ostaneeksi. Vaihdoin kuivaa vaatetta päälle, söin eväitä ja lepäsin. Koitin ottaa valokuvia, mutta jalusta oli kotona. Vähän harmitti, lähteä nyt kesäyöhön melomaan ja ottaa järkkäri mukaan, mutta ei jalustaa.

Kun aamu valkeni hieman, kävelin Pentalanjärvelle. Metsäpolulla kuuntelin lintujen laulua ja ihmettelin yöperhosten lentoa. Metsän keskeltä takaisin merenrannalle tultuani valo tuntui ihmeelliseltä. Siltä hetkeltä on tämän jutun ensimmäinen kuva.

Pakkasin tavarat ja kellon lyödessä neljä olin taas vesillä. Käännyin niemenkärjen ympäri juuri kun aurinko alkoi nousta Suvisaariston takaa. Järkkäri oli visusti kuivapussissa kannen alla ja käsillä oli vain vedenpitävä pokkari. Muistin samalla vedenpitävän kameran ärsyttävyyden. Juuri kun pitäisi ottaa nopeasti kuvia, linssi on huurteessa tai siinä on vedestä roiskuneita pisaroita. Vaikka kuinka koittaa huuhdella niitä pois, aina joku jää pilaamaan kuvaa. Yhden onnistuneen otoksen sentään ehdin saada.

Suvisaaristo, Espoo


Loppumatkan hidastelin minkä pystyin, en olisi millään malttanut lähteä pois. Siristelin silmiäni auringossa ja ihmettelin mikä sileältä kiveltä näyttävä möhkäle liikkui lähelläni kohti rantaa. Sen vieressä oli pienempi muoto, joka liikkui samassa tahdissa kiven kanssa. Yhtäkkiä kivi sukelsi ja tajusin, että se oli ollut hylje. Hetken kuluttua hylkeen selkä tuli uudestaan pinnalle painuakseen nopeasti takaisin veden alle. Sen jälkeen en sitä enää nähnyt, vaikka tovin odottelin.

Vähän ennen kuutta, yhteensä 22 km melonnan jälkeen nostin kajakin laiturille. Huolsin seuran varusteet kuiviksi ja paikoilleen, omat tavarat pakkasin reppuun. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kotiin. Olin nukkumassa samaan aikaan kuin normaalisti aloitan työpäivän.

Suinonsalmi, Suvisaaristo, Espoo

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Yö Hämeenkankaalla

Auto parkkiin, muutama sata metriä kävelyä, teltta pystyyn ja nuotiota sytyttämään. Kuivia puita, puhdasta pohjavettä kaivosta ja siisti laavu. Ei ketään muuta mailla halmeilla. Hämmentävä kokemus espoolaiselle retkeilijälle. Toki Hämeenkankaan Ruskalaavun ympäristössä näkyy sen sijainti armeijan harjoitusalueella eikä paikka ole muutenkaan varsinaisesti erämainen, mutta Nuuksion kuluneimmille telttailupaikoille se ei häviä yhtään.

Ruskalaavu, Hämeenkangas, Kankaanpää


Nuku yö ulkona -unia varten olin pakannut mökkireissulle mukaan telttailuvarusteet mökin pihassa nukkumista varten. Mielessä iti kuitenkin vielä ajatus toisesta yöstä ulkona, tällä kertaa metsässä. Kyselin aluetta paremmin tuntevalta veljeltäni vinkkejä hyvistä yöpymispaikoista, tarkistin metsäpalovaroituksen ja kävin kaupassa eväsostoksilla. Iltapala-aikaan lähdin esikoisen kanssa kohti Hämeenkangasta. 

Hämeenkangas, Kankaanpää
Hämeenkankaan harjualueella Kankaanpään, Jämijärven ja Ikaalisten kuntien alueilla on kattava laavuverkosto. Alueella on luontoon.fi -sivuston mukaan yhteensä noin kolmekymmentä laavua tai kotaa, joista osalla on järjestetty polttopuuhuolto. Hämeenkankaalla on myös tiheä reittiverkosto: polkuja, latu-uria ja metsäautoteitä. Talvisin harjumaastosta löytyy hyvin hoidetut ladut. Hämeenkangas on ensisijaisesti puolustusvoimien harjoitusalue ja harjoitusten aikana siellä onkin liikkumisrajoituksia. Muuten alue on retkeilijöiden käytössä.

Hämeenkangas, Kankaanpää
Ruskalaavu löytyi helposti, ja niin löytyi myös kaksi geokätköä laavun läheisyydestä. Kello oli kuitenkin jo aika paljon ja nälkäkin kurni vatsassa, joten emme lähteneet etsimään enempää kätköjä. Valoisassa kesäyössä avoimessa harjumaastossa olisi voinut hyvin yökätköillä, mutta kahdeksanvuotias kävi mieluummin nukkumaan. Unta riittikin hyvin, vasta kymmenen aikaan aamulla sain lapsen houkuteltua teltasta ulos. Pyjama päällä onnellinen retkeilijä autteli teltan purkamisessa ja kipitti sitten autoon, jolla suuntasimme mökille myöhäiselle aamupalalle.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan

Pohjois-Satakuntalaiselta savipellolta, kurjenpolvien, kellukoiden ja koiranputkien keskeltä löytyi kesän 2017 nuku yö ulkona -telttapaikkamme. Viime syksynä nukuimme mummolan takapihalla, tällä kertaa mökkimaisemissa. Päivällä olimme autoilleet mökiltä merenrantaan Kristiinankaupunkiin sekä kiivenneet Pohjanmaan korkeimman vuoren huipulla olevaan näkötorniin. Illalla oli nautinto painaa pää tyynyyn koivujen katveessa lintujen konserttia kuunnellen. 

Jämijärvi, nukuyöulkona

Lauhanvuori Isojoen ja Kauhajoen rajalla on kuin saari keskellä lakeuksia. Saari se on joskus ollutkin. Lauhanvuoren laki on ollut vedenpinnan yläpuolella heti viimeisen jääkauden jälkeen, meren huuhtoessa alempia rinteitä. Laki on metsäinen, mutta sen päällä olevan 22 m korkean näkötornin huipulta on hienot näkymät yli metsien. Horisontissa voi erottaa tuulimyllyjä ja voimalaitosten piippuja nykyisellä merenrannalla noin 40 kilometrin päässä. 

Lauhanvuori, Isojoki
Lauhanvuoren näkötorni on sen verran vankkarakenteinen, että uskalsin kiivetä sinne vaikka kohtalaisen korkeanpaikankammon omaankin. Uskalsin myös päästää lapset kiipeämään, vaikka varsinkin kuopuksen kanssa pysyttelen yleensä mieluummin maan tasolla ja kaukana kaikista jyrkänteistä. 

Lauhanvuoren näkötorni, Isojoki

Päivän jälkeen olin sen verran väsynyt, että harkitsin jopa sisällä nukkumista. Onneksi teltta on tullut pystytettyä jo sen verran monta kertaa, että väsyneenäkin se sujuu nopeasti. Makuualustat ja -pussit sisään, pyjamat päälle ja iltasatua lukemaan. Lämpimässä kesäyössä teltan oviaukon pystyi jättämään auki, niin että maisema näkyi hyttysverkon läpi ininän jäädessä ulkopuolelle. Mimmi Lehmän ja Variksen seikkailujen jälkeen ei kestänyt kovin kauan että vierestäni kuului tasainen tuhina. Eihän kesäyöhön voi mitenkään olla rakastumatta.

nukuyöulkona


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Testimelonta 4-vuotiaan kanssa

Yksi tämän kesän retkihaaveistani on muutaman yön pituinen koko perheen melontaretki Kolovedellä. Tuota reissua ajatellen kävimme testaamassa neljävuotiaan viihtymistä kajakissa. Vähän jännitti etukäteen, miten lapsi suhtautuu. Edellinen ja ainoa melontareissu hänen kanssaan tehtiin kolme vuotta sitten, kun poika oli vasta reilun vuoden vanha.

Emme ole vielä päättäneet teemmekö pidemmän retken avokanootilla vai kajakeilla. Tällä kertaa valitsimme kuitenkin melontaseuran vajasta kolmiaukkoisen kajakin, johon mahtuu kerralla kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lapsen paikka on keskimmäisessä aukossa aikuisten välissä. Siinä ollessaan lapsi näkee koko ajan etumelojan ja pystyy myös helposti kurkistamaan taaksepäin toista melojaa kohti. Tässä mallissa ei ollut penkkiä keskiaukossa, vaan lapsi istui kajakin pohjalla. Näkökulma sieltä on varmasti varsin erilainen kuin penkillä istuvalla aikuisella.




Kuopuksemme on onneksi utelias ja aina valmiina uusiin seikkailuihin. Kolmiaukkoinen kajakki oli niin vakaa, ettei tämän kokoisen lapsen heiluminen sitä pahemmin keikuttanut. Vähän poikaa mietitytti, voisiko kajakki upota kokonaan veden alle, mutta mielellään hän kuitenkin kyytiin meni.

Meloessamme lapsi katseli innoissaan lintuja. Ainakin joutsenia, silkki-uikkuja, hanhia, meriharakoita ja erilaisia lokkeja oli näkyvissä. Rakkolevät ja kaislat olivat yhtä lailla kiinnostavia. Saati sitten moottoriveneet. Pieni toive kuuluikin jossain vaiheessa, että olisimme voineet ottaa kulkupeliksi moottoriveneen kajakin sijaan. Harmi vaan, että sellaisia ei Espoon Eskimoiden vajassa ole.

Reittimme kulki rantojen lähellä, pienen sillan ali ja kaislikon läpi. Ohitimme myös Hanikan luontopolun varrella olevan kallion, jossa olimme talvella laskeneet jäämäkeä. Kahden kilometrin melonnan jälkeen saavuimme Suinonsalmen uimarannalle. Vedimme kajakin rantaan ihan uimarannan reunaan, jossa se ei olisi häiriöksi. Poika lähti samantien juoksemaan pitkin rantaviivaa ja kahlaamaan veteen. Ei mennyt montaa minuuttia, että housut olivat ihan märät. Tuumasinkin, että käymme selvästi ihan liian harvoin rannalla.

Suinonsalmen uimaranta, EspooUimarannan lähellä on Suinonsalmen laiturikioski, jonne suuntasimme seuraavaksi jäätelöostoksille sekä ihailemaan kioskin takana olevia vapaapalokunnan veneitä. Noita ja muita veneitä ihmetellessä kului tovi jos toinenkin. Lopulta saimme pojan houkuteltua takaisin uimarannalle. Siellä vielä hetki leikittiin ennen kuin läksimme takaisin vajalle. Tässä taisi olla pojalle hyvässä suhteessa kajakissa istumista ja muuta ohjelmaa. Nyt onkin sitten mukava ruveta suunnittelemaan pidempää retkeä.

Suinonsalmi, Espoo




keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lasten kanssa Klassarinkierroksella

Klassarinkierros Nuuksion länsiosassa ei selvästikään ole vielä noussut ihmisten tietoisuuteen, vaikka kierroksen avaamisesta on jo seitsemän vuotta aikaa. Silloinkin kun Haukkalammen ja Haltian parkkipaikat pullistelevat autoja, saa tällä puolella kansallispuistoa tallustaa suht rauhassa. Klassarinkierros on kokonaisuudessaan 4 km pituinen lenkki, joka kiertää Kurjolammen ympäri. Jos reitin kävelee vastapäivään, se kulkee ensin metsässä seuraillen puroa sekä Saarilammen rantaa, ja nousee sen jälkeen Klassarinkallion päälle. Koko kierros on hyvin merkitty violeteilla vinoneliöillä. Hieman sivussa reitiltä on Saarilammen nuotiopaikka, jonne on myös hyvä opastus.

Klassarinkierros, Nuuksio
Saarilammelle vievää polkua

Olen ollut Klassarinkierroksella kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kiersimme silloin 2- ja 6 -vuotiaiden lastemme kanssa koko kierroksen, pienemmän ollessa osan matkaa kantorinkassa. Toisen kerran patikoimme 8-vuotiaiden partiolaisten kanssa Saarilammen nuotiopaikalle ja takaisin. Jälkimmäisellä kerralla jäi Klassarinkallion päälle kiipeäminen välistä, mikä saattoi aikuisia harmittaa, mutta molemmilla retkillä lasten mielestä polun ehdottomasti paras osuus oli puronvarsi. 

Klassarinkierros, Nuuksio
Klassarinkalliot



Saarilampi, Klassarinkierros, Nuuksio
Saarilampi


Partioretkemme aiheena oli aistiretki. Menomatkalla etsimmekin menomatkalla luonnosta erilaisia aistiaarteita: esim. jotain märkää, jotain pehmeää ja jotain kaunista Luonto- ja ympäristökasvatuksen tukiverkosto LYKEn sivuilta löytyneen mainion ohjeen mukaan. Puro ja puron yli kaatuneet puut vetivät lapsia puoleensa kuin magneetit, mutta saimme kuitenkin kaikki kuivin jaloin perille nuotiopaikalle.

Nuotioherkkuja Saarilammen nuotiopaikalla


Perille päästyä kaikilla oli jo kova nälkä, joten kävimme heti eväiden kimppuun. Eväiden syömisen lomassa tutustuimme matkan varrelta löydettyihin asioihin. Kun pahin nälkä oli ohi, vuolimme makkaritikut sekä paistoimme perinteisiä nuotioherkkuja: makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Klassarinkierros, Nuuksio
Puronvarren leikkipuisto
Paluumatkalla nuotiopaikalta partiolaisille riitti ohjelmaksi käpyjen uittaminen ja puiden päällä kiipeily. Taas kerran tuli todistettua ettei luontoa parempaa leikkipuistoa ole. Autossa esikoinen pohti vielä retken tapahtumia ja lausui sitten ettei ollut tiennytkään, että kaverisuhteet voivat kasvaa näin paljon muutaman tunnin aikana. Aika hieno analyysi kahdeksanvuotiaalta.

Blogger Widget