keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lasten kanssa Klassarinkierroksella

Klassarinkierros Nuuksion länsiosassa ei selvästikään ole vielä noussut ihmisten tietoisuuteen, vaikka kierroksen avaamisesta on jo seitsemän vuotta aikaa. Silloinkin kun Haukkalammen ja Haltian parkkipaikat pullistelevat autoja, saa tällä puolella kansallispuistoa tallustaa suht rauhassa. Klassarinkierros on kokonaisuudessaan 4 km pituinen lenkki, joka kiertää Kurjolammen ympäri. Jos reitin kävelee vastapäivään, se kulkee ensin metsässä seuraillen puroa sekä Saarilammen rantaa, ja nousee sen jälkeen Klassarinkallion päälle. Koko kierros on hyvin merkitty violeteilla vinoneliöillä. Hieman sivussa reitiltä on Saarilammen nuotiopaikka, jonne on myös hyvä opastus.

Klassarinkierros, Nuuksio
Saarilammelle vievää polkua

Olen ollut Klassarinkierroksella kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kiersimme silloin 2- ja 6 -vuotiaiden lastemme kanssa koko kierroksen, pienemmän ollessa osan matkaa kantorinkassa. Toisen kerran patikoimme 8-vuotiaiden partiolaisten kanssa Saarilammen nuotiopaikalle ja takaisin. Jälkimmäisellä kerralla jäi Klassarinkallion päälle kiipeäminen välistä, mikä saattoi aikuisia harmittaa, mutta molemmilla retkillä lasten mielestä polun ehdottomasti paras osuus oli puronvarsi. 

Klassarinkierros, Nuuksio
Klassarinkalliot



Saarilampi, Klassarinkierros, Nuuksio
Saarilampi


Partioretkemme aiheena oli aistiretki. Menomatkalla etsimmekin menomatkalla luonnosta erilaisia aistiaarteita: esim. jotain märkää, jotain pehmeää ja jotain kaunista Luonto- ja ympäristökasvatuksen tukiverkosto LYKEn sivuilta löytyneen mainion ohjeen mukaan. Puro ja puron yli kaatuneet puut vetivät lapsia puoleensa kuin magneetit, mutta saimme kuitenkin kaikki kuivin jaloin perille nuotiopaikalle.

Nuotioherkkuja Saarilammen nuotiopaikalla


Perille päästyä kaikilla oli jo kova nälkä, joten kävimme heti eväiden kimppuun. Eväiden syömisen lomassa tutustuimme matkan varrelta löydettyihin asioihin. Kun pahin nälkä oli ohi, vuolimme makkaritikut sekä paistoimme perinteisiä nuotioherkkuja: makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Klassarinkierros, Nuuksio
Puronvarren leikkipuisto
Paluumatkalla nuotiopaikalta partiolaisille riitti ohjelmaksi käpyjen uittaminen ja puiden päällä kiipeily. Taas kerran tuli todistettua ettei luontoa parempaa leikkipuistoa ole. Autossa esikoinen pohti vielä retken tapahtumia ja lausui sitten ettei ollut tiennytkään, että kaverisuhteet voivat kasvaa näin paljon muutaman tunnin aikana. Aika hieno analyysi kahdeksanvuotiaalta.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Perhepyöräily on nastaa

Espoon latu järjesti perhepyöräilyn Espoon rantaraittia pitkin Soukasta Matinkylään. Perillä Matinkylässä oli tarkoitus päästä katselemaan ja kokeilemaan erilaisia perhepyöräilyvälineitä sekä kuulemaan kokemuksia niistä. Lisäksi laatikkopyörien maahantuoja ja myyjä tavarapyörä-asiantuntija oli paikalla kahden pyörän kanssa.

Espoon ladun perhepyöräily, Tavarapyörä-asiantuntija


Olin suunnitellut meneväni tapahtumaan kuopuksen kanssa, mutta kuopus pääsikin enon kanssa viikonlopuksi mökille, joten lähdin matkaan tyhjän peräkärryn kera. Mukava pyöräilylenkki näinkin, ajattelin. Koleana toukokuisena lauantaina perhepyöräilyn osallistujajoukko oli aika pieni, mutta poljimme kuitenkin yhdessä rantaraittia pitkin Nokkalan venesatamaan, Nokkalan majakan viereen.

Meillä on ollut lastenkuljetusperäkärry seitsemän vuotta, ostimme sen kun esikoinen täytti vuoden. Ensimmäisenä vuonna kärry oli päivittäisessä käytössä, myös talvella. 2-vuotislahjaksi esikoinen sai potkupyörän. Oman pyörän, uudelle asuinalueelle muuton ja töihinpaluuni myötä peräkärryn käyttö väheni, mutta silti se on mielestäni edelleen paras lastentarvikehankinta jonka olemme tehneet.

lastenkuljetusperäkärry


Peräkärry tuntui aikoinaan tosi kalliilta ostokselta, vaikka näin jälkikäteen onkin helppo sanoa, että se on ollut joka sentin arvoinen. Siihen mennessä olin hankkinut melkein kaikki lastentarvikkeet ja suurimman osan lastenvaatteista käytettyinä ja yhtäkkiä pistinkin monta sataa euroa yhteen tavaraan, joka ei ollut edes ns. pakollinen hankinta kuten turvakaukalo tai lastenvaunut.

Nyt pääsin kokeilemaan vielä kalliimpaa välinettä eli sähköavusteista laatikkopyörää. Olin aivan myyty. Joku sanoi, että kyseessä on hyvän mielen pyörä ja sellainen se ehdottomasti oli. Fiilis, joka sillä kruisaillessa tuli, oli kupliva ilo. Jos meidän pojat olisivat vähän pienempiä, niin olisin varmaan jo tehnyt tilauksen, hinnasta viis.

Laatikkopyörän kyytiin voisi laittaa isommatkin lapset, mutta kahdeksanvuotias esikoinen ajaa jo niin hyvin itse, että hänelle en enää halua antaa sitä vaihtoehtoa, että minä toimisin moottorina. Neljävuotias kuopuskin polkee juuri nyt tosi mielellään itse. "Äiti, minä jaksan kyllä, ajan tosi lujaa, kyllä me ehditään", kuuluu aina kun pitäisi mennä peräkärryn kyytiin. Ihana katsoa sitä sinnikkyyttä, millä toinen pienellä vaihteettomalla pyörällänsä sotkee menemään. Kovaa tuo meneekin, sen takia ei varmaan yhtään pyöräilykuvaa arkistoista löytynyt. Yksi potkupyöräretkikuva sentään.



Ps. Tämä ei ole ollut yhteistyöpostaus. (Sähköavusteisella) laatikkopyörällä oli vaan oikeasti mielettömän kiva ajaa. Minulla on viime aikoina ollut pyöräilyn ilo vähän kadoksissa, mutta tuo pieni kokeilu toi sen ainakin hetkeksi takaisin.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Espoonlahden pohjukasta löytyi keväinen keidas

Espoonlahden pohjukassa, Fiskarsinmäen lehdossa, hennonvihreiden lehtipuiden alla levittäytyy vuokkojen kukkameri. Alue ei ole kovin suuri, mutta jo lyhyt iltakävely mäellä risteilevillä poluilla rauhoittaa mielen ja auttaa keskittymään olennaiseen. Intensiivinen urheilusuoritus nollaa pään nopeasti, mutta tällainen keidas hävittää turhat ajatukset lempeämmällä tavalla. 

Fiskarsinmäki, Espoonlahden luonnonsuojelualue



Viime viikolla minulla oli kiireisen työviikon lisäksi joka illalle jotakin ohjelmaa. Vaikkakin menot olivat suurimmaksi osaksi mukavia ja virkistäviä, niin silti viikonlopun alkaessa tunsin olevani levon tarpeessa. Yleensä yritän pitää lauantain lepopäivänä, jolloin en aseta itselleni tavoitteita tai vaatimuksia enkä suunnittele mitään erikoista ohjelmaa. Tällä kertaa tämä ei onnistunut, sillä lauantaiaamupäivä kului pesispelin buffetissa. Lisäksi kasvava pyykkivuori ja tyhjä jääkaappi nostivat stressin tasoa. Sohva houkutti illalla kovin, mutta päätin kuitenkin lähteä yksin kävelylle ennen pakollista ruokakauppareissua. Kohteeksi otin Espoonlahden luonnonsuojelualueen, jossa olin jo muutaman viikon ollut aikeissa piipahtaa.

Fiskarsinmäki, Espoonlahden luonnonsuojelualueLauantai-iltana seitsemän aikaan Fiskarsinmäen alueella oli yllättävän paljon ihmisiä. Perheitä oli selvästi ihan vain iltakävelyllä, kuten minäkin. Toisilla oli kiikarit mukana, olivat matkalla lintutornille. Espoonjoen rannalla muutama perhe oli ongella pienten lasten kanssa. Vielä pois lähtiessänikin pieni parkkipaikka oli täynnä. 

Fiskarsinmäki, Espoonlahden luonnonsuojelualue

Kukkia oli joka puolella. Kielot ja monet minulle tuntemattomat kukat olivat vielä avautumatta, mutta valko- ja keltavuokot koristivat maiseman. Kuljeskelin ympäriinsä nauttien olostani. Olisin voinut jäädä paikalle useammaksi tunniksi, mutta lopulta lähdin kauppaan. Pää haaveita täynnä ajoin S-marketin eteen vain tajutakseni, että olin unohtanut lompakon kotiin. Karu paluu arkeen.

Fiskarsinmäki, Espoonlahden luonnonsuojelualue





sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kaikki lapset metsään

Metsä innostaa, herättää uteliaisuuden, avaa aistit ja liikuttaa monipuolisesti. Samalla se rauhoittaa, auttaa jaksamaan ja vähentää aivojen ylikuormitusta. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus päästä metsään. Ensi keskiviikkona 17.5 vietetään toista kertaa Suomen lasten metsäretkipäivää. Silloin kannustetaan erityisesti koululuokkia ja päiväkotiryhmiä karkaamaan metsään.

Holma-Saarijärvi, Nuuksio
Esikoisen luokka oli tällä viikolla retkellä Suomen luontokeskus Haltiassa. He olivat viettäneet hyytävän kylmästä kevätsäästä huolimatta pari tuntia ulkona luontokeskuksen ympäristössä. Hieno ja varmasti mieleenpainuva reissu. Hatunnosto opettajalle, joka yksin kaitsee pariakymmentä ekaluokkalaista. Viisas opettaja kannustikin jo syksyllä vanhempia ja muita lähtemään mahdollisuuksien mukaan avuksi luokan retkille. Esikoisen mummu oli tällä kertaa mukana. Kuuntelevat korvat ja auttavat kädet olivat olleet avuksi monissa pienissä pulmissa.

Erityisiä, kauemmas suuntautuvia metsäretkiä tärkeämpää minusta kuitenkin olisi, että lähimetsiä hyödynnettäisiin päivittäisessä opetuksessa enemmän. Esikoisen esikoulussa tehtiin metsäretkiä kerran kuussa. Metsään meneminen tuntui olevan tapahtuma, josta piti tiedottaa ennakkoon ja jonka ajankohta piti lyödä etukäteen lukkoon. Näin vaikka matkaa esikoululta Espoon keskuspuiston reunaan oli noin kaksisataa metriä.
 
Kuopuksen päiväkodin aikuisilla on minusta loistava asenne metsäretkeilyyn. Siitä ei tehdä mitään isoa numeroa. Iltapäivällä lasta hakiessa vaan sanotaan, että "hyvin meni päivä, aamupäivällä oltiin kävelyllä tuolla metsässä." Eipä siinä sen enempää.



Suomen lasten metsäretkipäivä




Tehdäänkö teidän lasten päiväkodeissa ja kouluissa metsäretkiä?

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa – mitä mukana?


Holma-Saarijärvi 5-6.5.2017

Suunnitelma

Kuopus on viime aikoina jokaisella päiväretkellä kysellyt miksi me ei voida jäädä yöksi metsään. Nyt vihdoin oli sellainen sää, että ajattelin voivamme pärjätä, ottaen huomioon meidän tämänhetkisen retkeilyvälinevalikoimamme ja minun kantokykyni. Perjantai-illaksi oli luvattu aurinkoista ja jopa +16C lämmintä. Ennuste alimmaksi yölämpötilaksi oli +5C. 

Vannomisista huolimatta kohteeksi valikoitui jälleen Nuuksio, lähinnä sen vuoksi, että lauantaina oli tarpeen päästä helposti julkisilla kotiin. Ensin suunnittelin Pirttimäen ulkoilualueella sijaitsevaa Hynkänlampea. Onnekseni tulin kuitenkin lukeneeksi Metsähiipparin blogista, että alueella järjestetään juuri samana viikonloppuna polkujuoksutapahtuma Bodom Trail, jossa juostaan yölläkin. Kuvittelin itseni telttaan makaamaan juoksijoiden tömistäessä ympärillä. Ei kiitos. Siispä läksimme Holma-Saarijärvelle. Arvelin, että siellä pahin mahdollinen skenaario tähän aikaan keväästä olisi iso lauma partiolaisia.

Holma-Saarijärvi, Nuuksio

Varusteet

Alla olevassa taulukossa on kaikki mukana olleet tavarat. Lapsi kantoi oman reppunsa, jossa täysi juomapullo ja vähän evästä kävelymatkalle. Jos kukkaron nyörit antaisivat myöten, moni asia vaihtuisi kevyempään. Tällä hetkellä mennään kuitenkin näillä.



Paino (g)
Paino (g)

Omat tavarat
Lapsen tavarat
KantaminenRinkka Haglöfs Seq 652500Reppu425





NukkuminenTeltta Hilleberg Kaitum 33300


Makuupussi Rab Ascent 5001200


Makuupussilakana Cocoon130Makuupussi Deuter exp980

Makuualusta itsestääntäyttyvä Thermarest530Makuualusta itsestääntäyttyvä Pureland475





VaatteetPyjama (merinovillakerrasto ja villasukat)445Pyjama (merinovillakerrasto, villapusero, pipo, lapaset ja villasukat)560

Kuoritakki965Välikausitakki + -housut610

Ulkoiluhousut (päällä)470Farkut (päällä)250

Lyhythihainen merinopaita (päällä)140T-paita (päällä)70

Fleece (päällä)445Pusero (päällä)230

Vedenpitävät lenkkarit (päällä)1000Vedenpitävät lenkkarit (päällä)500

Alusvaatteet + sukat (päällä)130Alusvaatteet + sukat (päällä)60



Varahousut150





Hygieniahammasharja + tahna125hammasharja + tahna60

Saippua + käsidesi80


Vessapaperi100


Hiuslenkki5






EAEA-pakkaus270











MuutaPuhelin140Iltasatukirja80

Kartta ja kompassi140


Paperia ja kynä80


Kotiavaimet ja bussilippu80






KameraKameran runko830


28 mm linssi320


10-22 mm linssi440


Vyölaukku kameralle680






RuokailuLautanen65Lautanen65

Haarukka10Haarukka10

Juomapullo70Juomapullo70

Istuinalusta40Istuinalusta40

Tulitikut10


Puukko135


Retkipaistinpannu500


Vispilä15


Lasta20


Vesipussi



Kulho lättytaikinalle100






Evästä menomatkalleRusinoita, pähkinöitä, voileipää120
120
IltapalaNakkeja, voileipää, vaahtokarkkeja500
300
AamupalaLättytaikina, sokeria ja öljyä500

Evästä paluumatkalleRusinoita, pähkinöitä, voileipää120
120
Vettä3L (vesipussissa ja juomapulloissa)3000






Yhteensä
19750
5175



Miten meni?

Rinkka oli tällä kertaa minun mittapuullani aika kevyt (21kg), koska siellä oli vain yhden aikuisen ja yhden lapsen tavarat. Lisäksi olin jättänyt keittimen kokonaan pois, koska lounasta ei ollut tarvetta tehdä. Kaikkia muita varusteita tuli käytettyä paitsi omaa kuoritakkia ja lapsen ulkohousuja. Onneksi myös ensiapulaukku pysyi suljettuna.

Saimme kyydin Haukkalammelle, josta kävelimme reilun kaksi kilometria Holma-Saarijärvelle. Järven eteläosan kaunis, saaressa oleva, telttailualue oli jo aika täynnä, joten jäimme suosiolla pohjoisrannan leiripaikalle. Siellä ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi telttaseuruetta. Yöllä oli tullut vielä yksi seurue lisää, mutta sen huomasin vasta aamulla. Vaikka ilta-aurinko ei pohjoisrannalle paista, nuotiolla oli kuitenkin mukavan lämmin tehdä iltapalaa. Olimme lähteneet sen verran myöhään liikkeelle, että pian olikin jo aika mennä nukkumaan.

Yö oli rauhallinen, itse  nukuin kuin tukki kolmeen saakka, jolloin linnut rupesivat pitämään ääntä. Aamuyön aikana jouduin asettelemaan lasta takaisin makuupussiin useamman kerran. Uusi, lämpimämpi lasten makuupussi on edelleen vasta ostoslistalla, joten poika nukkui makuupussipostauksessa mainitussa Deuterin lasten makuupussissa. Esikoiselle tämä makuupussi on ollut riittävän lämmin, mutta hän pysyikin neljävuotiaana jo hyvin makuupussin sisällä, huppu kiristettynä. Kuopus on paljon liikkuvaisempi, avaa unissaan makuupussin vetoketjua ja kömpii pois pussista. Myös pipon ja lapaset hän riisuu unissaan pois.

Pojalla oli yöllä päällään merinovillainen kerrasto, villasukat ja mummun kutoma paksu villapusero. Jossain vaiheessa minusta tuntui, että hänellä täytyy olla kylmä ja koitin pitää lapsen lähellä itseäni. Olisi ehkä ollut hyvä olla mukana vielä joku pieni erillinen peitto, jonka olisi pystynyt helposti vetäisemään lapsen päälle. Poika ei kyllä itse muistanut heränneensä yöllä tai että olisi ollut kylmä. Aamuaurinkokin lämmitti teltan mukavasti, joten ylös noustessa ei tarvinnut palella.

Aamupalaksi paistoimme nuotiolla lättyjä. Kerrankin nuotion sytyttäminen sujui helposti, sillä puuvajan polttopuut olivat kuivia. Harvinaista herkkua. Aamupalan jälkeen laitoimme kamat kasaan ja läksimme kohti Siikaniemen bussipysäkkiä. Lauantaikin oli lämmin ja aurinkoinen. Ensimmäiset päiväretkeilijät saapuivat Holma-Saarijärvelle puoli kymmenen aikaan ja sitten heitä tulikin aika tasaisena letkana vastaan kävellessämme kohti Siikaniemeä. Reilu kaksi kilometriä Siikaniemeen taittui vähän hitaammin kuin edellisen illan taival, mutta pääsimme kuitenkin perille sopivasti varttitunti ennen bussin lähtöä. Aika mukava aloitus viikonlopulle. 

Kolmoislammit, Nuuksio
Blogger Widget