perjantai 30. kesäkuuta 2017

Meloen auringolaskusta auringonnousuun

Vaaleanpunainen horisontti, lokkien huudot, joutsenen siiveniskut tyyntä vedenpintaa vasten. Hiljalleen hiipivä hämärä ja sormet kohmettava viileys sekä yhtäkkinen kirkkaus ja lämpö auringon taas noustessa horisontin yläpuolelle. Aistien avautuminen tuoksuille ja äänille, kun moottorien häly ja ihmisten äänet ovat hiljenneet. Näistä on kesäyön melonta tehty.

Pentala, Suvisaaristo, Espoo

Yhdentoista aikaan illalla saavuimme Kirkkonummella sijaitsevan Espoon kaupungin ulkoilualueen, Väransbyn portille. Paikalla olleen kyltin mukaan portti on suljettuna klo 22-06. Lisäksi kyltissä kerrottiin portin avausmaksun olevan 10€. Portti oli kuitenkin auki, joten ajoimme sisään silläkin uhalla että joku kävisi sen sulkemassa sillä aikaa kun puramme tavaroita rantaan. Onneksi portti oli auki vielä kun mies lähti ajamaan takaisin kotiin.

Väransbyn ulkoilualueesta on todella hankala löytää tietoa. Minulle ei ollut tullut kuitenkaan mieleenkään, ettei sinne pääsisi yöllä ajamaan. Ilmeisesti portin sulkeminen johtuu siitä, että asuntovaunualue halutaan rauhoittaa yöksi. Ajoimme leirintäalueen ohi hiekkatietä eteenpäin kunnes puomi katkaisi tien. Juuri ennen puomia olikin hyvä paikka laskea kajakki vesille. 

Väransby, Kirkkonummi
Aurinko oli ollut horisontin takana puolisen tuntia siinä vaiheessa kun pääsin vesille. Ihan auringonlaskuun en siis ehtinyt. Sen sijaan kuunsirppi näkyi taivaalla meloessani Hirsalan saarten ja Porkkalanniemen välistä koilliseen. Nuotion savu nousi rannasta, joku muukin oli vielä valveilla. Lokit huusivat pienillä luodoilla kuin sanoakseen: "Mitä sinä täällä teet, tämä yö on meidän."

Väransby, Kirkkonummi




Yön hämärässä ympäröivistä saarista erotti kauempaa vain isot linjat. Pieniä lahtia ja niemiä ei mitenkään pystynyt hahmottamaan. Hämmentävää kyllä, tämä oikeastaan helpotti suunnistamista. Kartta ja maisema tuntuivat täsmäävän paljon paremmin kuin päiväsaikaan. Sen verran pimeää oli, että otsalamppu oli tarpeen karttaa tutkiessa. Saarten rannoilla välkkyi siellä täällä mökkien pihavaloja sekä valaistuja ikkunoita. Suurin osa asumuksista oli kuitenkin pimeinä. Saatoin kuvitella melovani jossain muualla kuin tiheään rakennetussa Kirkkonummen ja Espoon saaristossa.

Kajakki lipui kevyesti eteenpäin lähes tyynessä vedessä. Niinpä päätin pidentää reittiä alkuperäisestä suunnitelmasta ja lähdin kiertämään Medvastön saarta. Medvastö on molemmista päistään melkein kiinni mantereessa. Saaren mantereesta erottavien salmien veneväylät oli onneksi hyvin merkitty, niihin oli helppo osua pimeässäkin. Hieman aavemaiselta kyllä tuntui meloa eteläpään Blindsundissa hiljaisen, valonheittimillä valaistun sataman ohi, aivan laiturissa uinuvien veneiden vierestä. Kuvissa alla Blindsundin siltä sekä näkymä pohjoisen Medvastösundin päästä kohti Espoonlahtea. Meloin ulos Medvastö-salmesta puoli kahden aikaan eli juuri yön pimeimpänä hetkenä.


Medvästsundet, Espoo

Reilun kahden ja puolen tunnin melonnan jälkeen pysähdyin tauolle Pentalan uimarannalle. Pentalankin rannoista suuri osa on yksityisomistuksessa, mutta kaakkoisosan upea hiekkaranta sekä saaren keskiosat ovat kaupungin omistamia ulkoilu- ja luonnonsuojealueita. Pentalan erikoisuus on saaressa sijaitsevassa järvessä sijaitseva saari. Tällä hetkellä Pentalaan päästäkseen tarvitsee oman veneen. Espoon kaupunki suunnittelee kuitenkin avaavansa Pentalaan saaristomuseon kesällä 2018 ja sitä myötä saaressa alkaa ilmeisesti pysähtyä myös yhteysvene. Itseä hieman mietityttää miten saaren herkkä luonto kestää lisääntyvän retkeilijämäärän.

Pentalassa ei saa leiriytyä, joten ei ollut vaaraa että olisin säikäyttänyt jonkun pahaa-aavistamattoman telttailijan yöllisellä rantautumisellani. Meloessa oli ollut lämmin, mutta heti kajakista noustua meinasi tulla vilu. Kävi mielessä, että termospullollinen lämmintä kaakaota olisi ehkä ollut parempi retkieväs kuin tuoreet mansikat, joita olin päivän lämmössä tullut ostaneeksi. Vaihdoin kuivaa vaatetta päälle, söin eväitä ja lepäsin. Koitin ottaa valokuvia, mutta jalusta oli kotona. Vähän harmitti, lähteä nyt kesäyöhön melomaan ja ottaa järkkäri mukaan, mutta ei jalustaa.

Kun aamu valkeni hieman, kävelin Pentalanjärvelle. Metsäpolulla kuuntelin lintujen laulua ja ihmettelin yöperhosten lentoa. Metsän keskeltä takaisin merenrannalle tultuani valo tuntui ihmeelliseltä. Siltä hetkeltä on tämän jutun ensimmäinen kuva.

Pakkasin tavarat ja kellon lyödessä neljä olin taas vesillä. Käännyin niemenkärjen ympäri juuri kun aurinko alkoi nousta Suvisaariston takaa. Järkkäri oli visusti kuivapussissa kannen alla ja käsillä oli vain vedenpitävä pokkari. Muistin samalla vedenpitävän kameran ärsyttävyyden. Juuri kun pitäisi ottaa nopeasti kuvia, linssi on huurteessa tai siinä on vedestä roiskuneita pisaroita. Vaikka kuinka koittaa huuhdella niitä pois, aina joku jää pilaamaan kuvaa. Yhden onnistuneen otoksen sentään ehdin saada.

Suvisaaristo, Espoo


Loppumatkan hidastelin minkä pystyin, en olisi millään malttanut lähteä pois. Siristelin silmiäni auringossa ja ihmettelin mikä sileältä kiveltä näyttävä möhkäle liikkui lähelläni kohti rantaa. Sen vieressä oli pienempi muoto, joka liikkui samassa tahdissa kiven kanssa. Yhtäkkiä kivi sukelsi ja tajusin, että se oli ollut hylje. Hetken kuluttua hylkeen selkä tuli uudestaan pinnalle painuakseen nopeasti takaisin veden alle. Sen jälkeen en sitä enää nähnyt, vaikka tovin odottelin.

Vähän ennen kuutta, yhteensä 22 km melonnan jälkeen nostin kajakin laiturille. Huolsin seuran varusteet kuiviksi ja paikoilleen, omat tavarat pakkasin reppuun. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja ajoin kotiin. Olin nukkumassa samaan aikaan kuin normaalisti aloitan työpäivän.

Suinonsalmi, Suvisaaristo, Espoo

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Yö Hämeenkankaalla

Auto parkkiin, muutama sata metriä kävelyä, teltta pystyyn ja nuotiota sytyttämään. Kuivia puita, puhdasta pohjavettä kaivosta ja siisti laavu. Ei ketään muuta mailla halmeilla. Hämmentävä kokemus espoolaiselle retkeilijälle. Toki Hämeenkankaan Ruskalaavun ympäristössä näkyy sen sijainti armeijan harjoitusalueella eikä paikka ole muutenkaan varsinaisesti erämainen, mutta Nuuksion kuluneimmille telttailupaikoille se ei häviä yhtään.

Ruskalaavu, Hämeenkangas, Kankaanpää


Nuku yö ulkona -unia varten olin pakannut mökkireissulle mukaan telttailuvarusteet mökin pihassa nukkumista varten. Mielessä iti kuitenkin vielä ajatus toisesta yöstä ulkona, tällä kertaa metsässä. Kyselin aluetta paremmin tuntevalta veljeltäni vinkkejä hyvistä yöpymispaikoista, tarkistin metsäpalovaroituksen ja kävin kaupassa eväsostoksilla. Iltapala-aikaan lähdin esikoisen kanssa kohti Hämeenkangasta. 

Hämeenkangas, Kankaanpää
Hämeenkankaan harjualueella Kankaanpään, Jämijärven ja Ikaalisten kuntien alueilla on kattava laavuverkosto. Alueella on luontoon.fi -sivuston mukaan yhteensä noin kolmekymmentä laavua tai kotaa, joista osalla on järjestetty polttopuuhuolto. Hämeenkankaalla on myös tiheä reittiverkosto: polkuja, latu-uria ja metsäautoteitä. Talvisin harjumaastosta löytyy hyvin hoidetut ladut. Hämeenkangas on ensisijaisesti puolustusvoimien harjoitusalue ja harjoitusten aikana siellä onkin liikkumisrajoituksia. Muuten alue on retkeilijöiden käytössä.

Hämeenkangas, Kankaanpää
Ruskalaavu löytyi helposti, ja niin löytyi myös kaksi geokätköä laavun läheisyydestä. Kello oli kuitenkin jo aika paljon ja nälkäkin kurni vatsassa, joten emme lähteneet etsimään enempää kätköjä. Valoisassa kesäyössä avoimessa harjumaastossa olisi voinut hyvin yökätköillä, mutta kahdeksanvuotias kävi mieluummin nukkumaan. Unta riittikin hyvin, vasta kymmenen aikaan aamulla sain lapsen houkuteltua teltasta ulos. Pyjama päällä onnellinen retkeilijä autteli teltan purkamisessa ja kipitti sitten autoon, jolla suuntasimme mökille myöhäiselle aamupalalle.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan

Pohjois-Satakuntalaiselta savipellolta, kurjenpolvien, kellukoiden ja koiranputkien keskeltä löytyi kesän 2017 nuku yö ulkona -telttapaikkamme. Viime syksynä nukuimme mummolan takapihalla, tällä kertaa mökkimaisemissa. Päivällä olimme autoilleet mökiltä merenrantaan Kristiinankaupunkiin sekä kiivenneet Pohjanmaan korkeimman vuoren huipulla olevaan näkötorniin. Illalla oli nautinto painaa pää tyynyyn koivujen katveessa lintujen konserttia kuunnellen. 

Jämijärvi, nukuyöulkona

Lauhanvuori Isojoen ja Kauhajoen rajalla on kuin saari keskellä lakeuksia. Saari se on joskus ollutkin. Lauhanvuoren laki on ollut vedenpinnan yläpuolella heti viimeisen jääkauden jälkeen, meren huuhtoessa alempia rinteitä. Laki on metsäinen, mutta sen päällä olevan 22 m korkean näkötornin huipulta on hienot näkymät yli metsien. Horisontissa voi erottaa tuulimyllyjä ja voimalaitosten piippuja nykyisellä merenrannalla noin 40 kilometrin päässä. 

Lauhanvuori, Isojoki
Lauhanvuoren näkötorni on sen verran vankkarakenteinen, että uskalsin kiivetä sinne vaikka kohtalaisen korkeanpaikankammon omaankin. Uskalsin myös päästää lapset kiipeämään, vaikka varsinkin kuopuksen kanssa pysyttelen yleensä mieluummin maan tasolla ja kaukana kaikista jyrkänteistä. 

Lauhanvuoren näkötorni, Isojoki

Päivän jälkeen olin sen verran väsynyt, että harkitsin jopa sisällä nukkumista. Onneksi teltta on tullut pystytettyä jo sen verran monta kertaa, että väsyneenäkin se sujuu nopeasti. Makuualustat ja -pussit sisään, pyjamat päälle ja iltasatua lukemaan. Lämpimässä kesäyössä teltan oviaukon pystyi jättämään auki, niin että maisema näkyi hyttysverkon läpi ininän jäädessä ulkopuolelle. Mimmi Lehmän ja Variksen seikkailujen jälkeen ei kestänyt kovin kauan että vierestäni kuului tasainen tuhina. Eihän kesäyöhön voi mitenkään olla rakastumatta.

nukuyöulkona


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Testimelonta 4-vuotiaan kanssa

Yksi tämän kesän retkihaaveistani on muutaman yön pituinen koko perheen melontaretki Kolovedellä. Tuota reissua ajatellen kävimme testaamassa neljävuotiaan viihtymistä kajakissa. Vähän jännitti etukäteen, miten lapsi suhtautuu. Edellinen ja ainoa melontareissu hänen kanssaan tehtiin kolme vuotta sitten, kun poika oli vasta reilun vuoden vanha.

Emme ole vielä päättäneet teemmekö pidemmän retken avokanootilla vai kajakeilla. Tällä kertaa valitsimme kuitenkin melontaseuran vajasta kolmiaukkoisen kajakin, johon mahtuu kerralla kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lapsen paikka on keskimmäisessä aukossa aikuisten välissä. Siinä ollessaan lapsi näkee koko ajan etumelojan ja pystyy myös helposti kurkistamaan taaksepäin toista melojaa kohti. Tässä mallissa ei ollut penkkiä keskiaukossa, vaan lapsi istui kajakin pohjalla. Näkökulma sieltä on varmasti varsin erilainen kuin penkillä istuvalla aikuisella.




Kuopuksemme on onneksi utelias ja aina valmiina uusiin seikkailuihin. Kolmiaukkoinen kajakki oli niin vakaa, ettei tämän kokoisen lapsen heiluminen sitä pahemmin keikuttanut. Vähän poikaa mietitytti, voisiko kajakki upota kokonaan veden alle, mutta mielellään hän kuitenkin kyytiin meni.

Meloessamme lapsi katseli innoissaan lintuja. Ainakin joutsenia, silkki-uikkuja, hanhia, meriharakoita ja erilaisia lokkeja oli näkyvissä. Rakkolevät ja kaislat olivat yhtä lailla kiinnostavia. Saati sitten moottoriveneet. Pieni toive kuuluikin jossain vaiheessa, että olisimme voineet ottaa kulkupeliksi moottoriveneen kajakin sijaan. Harmi vaan, että sellaisia ei Espoon Eskimoiden vajassa ole.

Reittimme kulki rantojen lähellä, pienen sillan ali ja kaislikon läpi. Ohitimme myös Hanikan luontopolun varrella olevan kallion, jossa olimme talvella laskeneet jäämäkeä. Kahden kilometrin melonnan jälkeen saavuimme Suinonsalmen uimarannalle. Vedimme kajakin rantaan ihan uimarannan reunaan, jossa se ei olisi häiriöksi. Poika lähti samantien juoksemaan pitkin rantaviivaa ja kahlaamaan veteen. Ei mennyt montaa minuuttia, että housut olivat ihan märät. Tuumasinkin, että käymme selvästi ihan liian harvoin rannalla.

Suinonsalmen uimaranta, EspooUimarannan lähellä on Suinonsalmen laiturikioski, jonne suuntasimme seuraavaksi jäätelöostoksille sekä ihailemaan kioskin takana olevia vapaapalokunnan veneitä. Noita ja muita veneitä ihmetellessä kului tovi jos toinenkin. Lopulta saimme pojan houkuteltua takaisin uimarannalle. Siellä vielä hetki leikittiin ennen kuin läksimme takaisin vajalle. Tässä taisi olla pojalle hyvässä suhteessa kajakissa istumista ja muuta ohjelmaa. Nyt onkin sitten mukava ruveta suunnittelemaan pidempää retkeä.

Suinonsalmi, Espoo




Blogger Widget